Mokume Gane on japania, suora suomennos on 'puunsilmä metalli'. Nimi viittaa metallin pinnan joskus puun syitä muistuttavaan kuvioon. Mokumen valmistamiseksi metallilevyjä liitetään kerroksittain yhteen, samalla tavoin kuin damastiterästä valmistettaessa, käyttäen diffuusiohitsausta. Erityyppiset materiaalit vaativat kuitenkin erilaisen lähestymistavan. Mokumen valmistuksessa voidaan käyttää lähestulkoon mitä tahansa metalleja. Yleisimpiä kuitenkin ovat kulta ja hopea eri seoksineen, sekä kuparimetallit.

Mokume kehitettiin Japanissa 1600-luvulla, jolloin sitä käytettiin mm. samurai-miekkojen heloituksissa. Alunperin mokume valmistettiin hyvin yksinkertaisin työkaluin. Metallilevyt sidottiin nipuksi rautalangoilla ja kuumennettiin ahjossa savella hapettumiselta suojattuna tarkkaillen lämpötilaa silmämääräisesti. Nykyään mokumea tehdään hyväksikäyttäen mm. sähkö- ja kaasu-uuneja, hydraulisia prässejä jne. Googlesta hakusanoilla 'diffusion welding' löytyy aiheesta myös tieteellisesti tutkittua tietoa, sillä kyseistä menetelmää, tai sen muunnosta, käytetään mm. lentokoneteollisuudessa muutoin vaikeasti liitettävien metallien, kuten titaanin ja alumiinin hitsaukseen.

Seuraavassa valaisen hieman tapaa jota itse käytän mokumen valmistukseen. Tämä ei ole suinkaan ainoa tapa, vaan yksi monista mahdollisista. Huomaa myös, että oheinen kuvaus ei ole tarkoitettu työohjeeksi, enkä ota vastuuta menetelmän toimivuudesta tai mahdollisista vahingoista.

Ensimmäiseksi kahdesta tai useammasta materiaalista leikataan haluttu määrä tasakokoisia paloja ja levyt puhdistetaan huolellisesti liasta ja rasvoista. Puhtaat levyt ladotaan vuoroladontana nipuksi, hyvin samalla tavoin kuin damastiterästä valmistettaessa.

Käytän mokumen valmistuksessa sähköuunia, joten pakka on suojattava hapettumiselta. Tätä varten puristin suljetaan hiilellä täytetyn kanisterin sisään. Palaessaan hiili aikaansaa kanisteriin hapettoman tilan.

Seuraavaksi kanisteri viedään uuniin. Lämpötilasta on mahdotonta sanoa mitään yksiselitteistä nyrkkisääntöä, se riippuu käytettävien aineiden, sekä niiden muodostamien seosmetallien sulamislämmöistä, puristuspaineesta ja pitoajasta.

Kun liitostyö on valmis, pakkaa aletaan muokata, ensin takoen n. -50% paksuuteen, myöhemmin valssaamalla. Kun kun sopiva paksuus on saavutettu, aloitetaan pakan kuviointi.

Kuvioinnin tekemiseen on kaksi perusperiaatetta. Joko materiaalia poistetaan pakan pinnasta (esim. jyrsimällä) ja jatketaan sitten levyn valssaamista ohuemmaksi kunnes pinta tasoittuu, tai levyyn lyödään painaumia (punsselit, meistit tms.) ja hiotaan kunnes painaumat on saatu poistetuksi. Ideana on siis puhkaista paikoin pakan ylimpiä kerroksia, näin paljastaen syvemmällä sijaitsevia kerroksia. Mielikuvitusta käyttäen erilaisia lähestymistapoja löytyy lähes rajattomasti.

Kuvioinnin jälkeen levy on vielä valssattava lopulliseen paksuuteen, jonka jälkeen alkaa varsinaisen tuotteen valmistaminen.